Tassu tervehdys! Olen Eyewitness Pot Of Gold tuttujen kesken Skidi. Muutin ohjaajani luokse vuonna 2002. Minut haettiin huippu kasvattajan luota, joka tänäpäivänäkin on aivan best, vaikka harvoin ollaan nähty asun kuulemma niin pohjoisessa. Minut nimettiin jo heti pennusta ferrariksi kahden muun samanvärisen siskoni kanssa.
Järkytyksekseni uuteen kotiin mentäessä siellä oli vastassa suuri Turo, jolla on kanssani vain 8kk ikäeroa. Lisäksi siellä asui Buster pappa, joka oli ihan huippu tyyppi. Turolla on kuulemma ongelmia, siksi sitä on tarvinnut treenata enempi joka suhteessa. Treenaan myös T.tä hampaillani , jotta kehtaan kulkee sen kanssa kylillä.
Olen luonteeltani ollut aina hirmu itsenäinen. Kasvattajankin luona lähdin muista pentuesisarusten seurasta omille poluille. Jatkoin samaa rataa uudessa kodissa. Olen kuulemma tuottanut ohjaajalleni tuskaisia hetkiä ja harmaita hiuksia omalla persoonallisuudellani. Kuitenkin olen kuullut, että olen maailman helpoin kotikoira ja mallikoira tilanteessa kuin tilanteessa. Rakastan ihmisä olen hirmu sosiaalinen, kaunis ja tykkään rapsutuksista. Virittäydyn ruuasta ja leluista, mutta parasta mitä tiedän tällä hetkellä on maksalaatikko.
 Aloitin TOKO kisa urani vuonna 2003. Omistajallani on ollut välistä apuohjaajia kisoissa, koska Turo on lähtenyt samoihin kisoihin mukaan ja samaan luokkaan siksi minä olen ollut muiden kanssa, koska minua ei haittaa vaikka toiset käskyttää ;o) Haluankin kiittää Jaria ja Riinaa siitä, että viitsitte leikkiä kanssani ja minähän otin tietty kaiken ilon irti enkä aina jaksanut olla kunnolla. Tykkään pomottaa, nyyryillä tai olla formula. Alokasluokka lähti hyvin liikkeelle sain kehuja. Avoin tuotti heti ongelmia, mihin siirryin seuraavana vuonna. Silloin omistajani ensimmäisen kerran uhkasi lopettaa tokoilun kanssani TK2 titteliin. Siihen aikaan keksin kaikkia erilaisia tempauksia. TK2 tittelin jälkeen vietimmekin pitkäääääääääään loman, josta nautein täysin rinnoin. 2007 löysin Riinan, joka "halusi" treenata minua ja kisata kanssani. Meillä ei mennyt ihan putkeen, koska olin välisätä kuulemma kuriton, joka onkin tuntematon käsite pirisessan maailmassa. "Äitee" eli omistajani sitten huhtikuussa 2008 tohti mennä kanssani voittajaan, 1 tuloshan sieltä tuli koska sain ruokaa aina treeneissä muuten olisin varmaan kuollut nälkään. Kesäkuussa tarttasin erikoisvoittajaluokan saaden heti ekasta kokeesta 1-tuloksen, mulla oli taas ruokakuppi odottamassa autossa. Sitten alkoi kolmen kokeen alamäki. Mieleeni tuli EVVK!! En viitsinyt pirisessa kuin olen tehdä juuri mitään kun juoksutkin alko. Yritin pennutkin pyöräyttää omassa mielessäni mikä vaikuttaa olemukseeni pahasti. Lokakuussa alkoi helpottaa ja omistajani tajusi ostaa meille yhteisateriaksi maksalaatikon. Voi nam kun onkin hyvää sen eteen juoksen vaikka "kuuhun". Kävin hakemassa maksalaatikon voimin 4.10. ykköstuloksen, juoksin niin lujaa joka paikkaa kun vain pystyin ja nyt viimeisen 11.10. kolmos vaihteella osax ja vitosella kaikki mis juostaan.
Tämä kuulemma riittää ja sain paljon maksalaatikkoa, rapsutuksia sekä omistajani on ollut hyvällä tuulella koko päivän. Ihme tyyppi. Nyt loikoilen ja sanelen tekstiä Epiksen sohvalla, koska minulle luvattiin sijaiskoti heti kun saan ykköstulokset kasaan. Asun kotona, mutta täällä vietän aikaani ja sehän on silkkaa lomaa!!
1843344.jpg

Terveisin
TVA Skidi